Saalista Sapporosta I

Ei pettäneet Suomen naiset taaskaan. Kultamitalia kyllä orotin, mutta Kuitusen Virpi teki sen mitä pitikin, otti sprintin MM-pronssia - vaikeuksista huolimatta. ONNITTELUT! Alkuerien jälkeen kertoi vanhan selkävaivan muistuttaneen itsestään. Välierien kautta kuitenkin sisukkaasti finaaliin ja kaulaan mitali palkinnoksi. Tämä on hyvä alku!

Sen tiedän sanoa, että hyvältä se tuntuu pronssinenkin mitali tuon tason kisoos. Ja pitää tuntua. Ladulla on maailman parhaimmisto, huippuunsa viritettyinä. Nyt on Virpin hyvä uurastaa kisat loppuun, paineista vapaana, omista ja muiden asettamista. Ja kyllä se Virpi tyytyväiseltä näytti, osasi iloita kun oli ilon aika. Suu messingillä sanoi vielä, että selkäkipu vaikutti. "Pää käski, mutta jalat ei totellu". Kun joku maajoukkueen jäsen pärjää, vaikuttaa se positiivisella lailla kaikkiin.

Tuosta tulikin mieleen, ettei urheilijan elämä niin kovin helppoa ole. Päivästä toiseen on jaksettava lähteä "reenaamaan". Mielessä tavoitteet ja toiveet, joiden toteutumisesta ei ole mitään varmuutta. Siinä tulee tehneeksi helposti muiden mielestä työtä joka ei mitään tuota, vie vain. Yhteiskunnan rooli huippu-urheilun saralla nousee tärkeäksi rahoituksen, mutta myös valmennusosaaamisen ja tutkimuksen myötä.

Urheilu tarvitsee meitä kaikkia. Yleisöä, tukijoukkoja, rahoittajia ja harrastajia - kanssakilpailijoitakin. Iästä, tasosta tai lajista riippumatta. Nappulasta ikämiehiin ja -naisiin, veteraaniurheilijoihin.

Tästakin kuvan nappulasta voi vielä kasvaa suuri urheilun ystävä.

Sanokaa mun arvanneen, jotta 11 mitalia suomalaiset saalistaa. Niistä 6 naiset!